Alkeisopetuksen eri vaiheet

Veteen totuttautuminen ja kastautuminen

Opetus etenee täysin oppijan omassa tahdissa, seisomme ja kävelemmevedessä, menemme kyykkyyn, painaudumme pikkuhiljaa pinnan alle ja olemme siellä hetki hengitystä pidättäen silmät auki puhaltaen keuhkot tyhjiksi pinnnan alla. Toistamme näitä harjoitteita kunnes ns. vesirohkeus on saavutettu, eli että pinnan alta ei ole kiirettä nousta ylös ja hengitystä pystytään pidättämään yhtä kaun kuin kuivalla.Tämän jälkeen siirrymme kelluntaan.

 

 Vatsallaan kellunta

Vatsallaan kellunnassa pyrimme löytämään absoluuttisen rentouden ja mukautumaan

ajatukseen, että pää on aina syvemmällä pinnan alla, jalat ylempänä. Tämä vartalon

asento  pätee kaikkiin varsinaisiin uimatyyleihin. On osattava kellua, ennen kuin voi

lähteä uimaan. On tärkeä osata kellua hyvin – tällä lailla voit levätä uidessasi pidempää

matkaa mahdollisesti kauempana rannasta.

 

Selällään kellunta

 

Selällään kellunta mahdolllistaa jatkuvan hengittämisen kellunnan aikana ja on täten

tehokas vaihtoehto lihasten lepuuttamiselle uinnin aikana.

Pää pyritään painamaan mahdollisimman taakse, niin että vain suu ja silmät ovat pinnalla.

Samalla lantio oikaistaan täysin auki. Näin opimme samalla virtaviivaisen asennon ajatellen

selkäkroolia ja ns. englantilaista selkäuintia. Selällään kellunta on tehokas kelluntatyyli,

koska sen aikana voi luonollisesti hengittää vapaasti ja tällä lailla levätä uitaessa pidempiä

matkoja vaikkapa avovesiunnissa järvenselällä tai ulkona merellä.

On tärkeä hallita kellunta hyvin, koska näin voit ehkäistä paniikin,

joka saattaa syntyä kaukana rannasta voimien mahdollisesti loppuessa.

Selällään kelluntaa harjoitellaan ennen siirtymistä alkeisselkäuintiin.

 

Liu’unta

Liu’unta on uimisen ensiaskel, tässä aletaan havaitsemaan asennon vaikutusta veden vastukseen.

Vatsallaan liussa pää laitetaan rennosti kokonaan käsien väliin, leuka rintaan, kädet suoriksi eteen.

Altaan reunasta ponnistetaan vauhtia liukuun.

Alussa apuna voi käyttää lautaa. Selin liussa kädet kyljissä, katse kohti kattoa,

ponnistetaan seinästä vauhtia pinnan suuntaiseen liukuun.

Koirauinti kasvot vedessä

Koirauinti on ensimmäinen uintityyli, jolla voi uida ilman apuvälineitä.

Tällä uimatyylillä oppija voi todeta itselleen osaavansa uida.

Perinteisessä koirauinissa päätä on pidetty aina pystyssä,

jolloin on vältytty saamasta vettä nenään ja toisaalta näkyvyys eteenpäin on hyvä.

Tyyli on kuitenkin aika kankea, pään kannatteluun kuluu paljon energiaa

ja jalat tuppaavat uppoamaan herkästi. On parempi, jos tätä tyyliä pystyy uimaan

kasvot vedessä, jolloin niska pysyy rentona, asento virtaviivaisena ja koko vartalo

paremmin pinnan suuntaisena. Pää nostetaan siis ylös vain hengityksen ajaksi.

Käsien voima on helpompi suunnata suoraan taaksepäin, jolloin saadaan  optimaallista työntöä.

Koirakrooli

Vielä yllämainittuja parempi tekniikka on koirakrooli,

joka on muuten kuten yllä, mutta jossa hengitys tapahtuu

sivulta kuten oikeassa krooliuinnissa. Tärkeää myös tässä tyylissä on,

että pää on rentona, katse kohti pohjaa.