Uintitekniikkakurssit keskittyvät kunkin uimatyylin käsivedon ja potkujen hienosäätöön, myös käännöksiä voidaan harjoitella. Hyvässä uintitreeniohjelmassa hengityksen harjoittelu otetaan erityistarkasteluun, koska puutteellinen hengitys pilaa koko tekniikan alkuunsa.
Vapaauinti
Vapaauinissa keskitytään jalkojen asentoon, potkujen rytmittämiseen käsivetojen kanssa, käsivedon yksityiskohtiin, vartalon kääntöön uinnin aikana ja hengityksen saamiseen sujuvaksi tietyllä rytmillä niin, että happi riittää myös uidessa pitkääm ja kovalla teholla. Ensin harjoittelemme potkut sujuvaksi, sitten käsivedon yksityiskohdat, tämän jälkeen hengitys. Potkuissa tärkeintä on saada jalkaterät rennoiksi . Käsivedossa tärkeää on rauhallinen käden työntö veteen, otteenhaku niin, että kyynärpää vedetään lähelle kylkeä ja tämän jälkeen tehdään käsiveto korkealla kyynärpäällä ranne ja kämmen jäykkänä, sormet lähes suorina. Yleisin virhe on tehdä käsiveto ranne löysänä, jolloin kaikki käsivedon työntövoima menee hukkaan. Usein käsi myös painetaan alas heti käsivedon alussa, jolloin luodaan nostetta, joka vääntää vartaloa pystyyn hidastaen näin uintia. Onnistuneen hengitystekniikan edellytyksena on, että vartalon kierto tehdään kunnolla. Pää on aina kokonaan pinnan alla ja tulee ylös hengitykseen vain ja ainoastaan vartalon kierron seurauksena. Niskan on oltava aina ehdottoman rento. Hengitys on saatava kulkemaan rytmillä täydet sisään pinnan päältä, kaikki ulos pinnan alla. Puhallus aina kokonaan suun tai suun ja nenän kautta. Jos puhallat ulos vanhoja ilmoja vielä kasvojen tultua pinnalle, et enää saa täyttä uutta happea, jolloin uiminen loppuu nopeasti väsymiseen. Hengitys kannattaa heti alusta opetella tekemään molemmilta puolilta. Näin tekniikasta tulee tasapainoinen, eikä vartalonkierto toiselta puolelta jää vajaaksi.
Rintauinti
Rintauinti tai paremminkin rintauintina kansanomaisesti ymmärretty uintityyli on yleisesti käytetty. Ongelmana monella tässä on se, että pää on aina kokonaan ylhäällä. Tämä painaa jalat ja takapuolen liian alas, tehden uinnista raskasta ja epätaloudellista. Myös niska jäykistyy. Rintauintia kannattaa opetella heti alusta uimaan niin että pää on liu’ussa käsien välissä rentona pinnan alla, katse pohjaa kohden ja se on aina syvemmällä kuin jalat, kuten vapaauinnissa. Rintauinnissa haasteellisinta on usein potku. Monilla potkusta tulee ns. muulinpotku, jossa jalat vain potkaisevat taaksepäin, eikä vesiotetta ja siten työntöä saada lainkaan. Usein ongelmana on myös ns. saksipotku, jossa nilkka, jonka pitäisi olla täysin koukistettu, aukeaa liian aikaisin ja täten vesiote jaloista menetetään. Näin siis potkusta jää puuttumaan kunnollinen työntö. Hyvä potkutekniikka mahdollistaa helposti altaanmitan uinnin pelkällä potkulla, kädet laudalla.
Oikeaoppinen rintauinti noudattaa seuraavaa sykliä:
Hengitys
Hengitys tehdään edestä, nostaen päätä ylös niin vähän kuin mahdollista hengityksen mahdollistamiseksi.
Käsiveto
Oikeanlainen käsiveto tehdään heti rintakehän alla, kädet mahdollisimman lähellä rintakehää ja se muodostaa sydämen muotoisen kuvion. Kädet ojennetaan suoriksi kämmenpohjat ylöspäin käännettynä.
Potku
Rintauinnin opettelu aloitetaan potkuista, joita on hyvä tehdä käyttäen lautaa apuna. Potkua voidaan harjoitella myös kädet altaan reunaa vasten. Mitä parempi teknikka potkussa on, sitä kovempaa työntöä koet kämmeniäsi vasten. Potkussa yleisin virhe on nilkkojen päästäminen rennoksi liian varhain, sekä suoraan taaksepäin suuntautuva ”muulinpotku”. Jalkoja on ajateltava sammakonreisien tai saksien sijaan pihteinä, jossa polvet ovat potkun alussa lähempänä toisiaan kuin nilkat. Sääristä lähtevä puoliympyrän muotoinen liike puristaa koukistetut nilkat yhteen, jotka liikkeen viimeisellä kolmanneksella ojentuvat suoriksi jalkapöytien sisäsyrjien napsahtaessa yhteen. Rintauinnin potku on erittäin tehokas myös ilman käsivetoa, jos se osataan kunnolla. Potkua voi käyttää myös alkeisselkäuinnissa ja sitä paljon tehokkaammassa versiossa, ”pyykkimuijassa”.
Liuku
Liuku tehdään painamalla pää käsien väliin niska rentona, katse kohti pohjaa. On tärkeää, että heti potkun jälkeen lantio on ehdottoman auki ja rento. Pienikin lantion koukistus vatsalihaksilla pilaa uintitekniikan kokonaan.
Selkäuinti
Selkäuinnissa vartalon asennon on oltava pinnan suuntainen (kuten aina uinnissa), mutta nyt huomio on kiinnitettävä niskan taivuttamiseen riittävän syvälle. Taivuta niska taaske niin, että korvat ovat kokonaan pinnan alla, kasvot kohti kattoa. Näin jalat ja lantio nousevat riittävän ylös virtaviivaiseen asentoon.
Potku
Potkussa nilkkojen on oltava kuten vapaauinnissakin, ehdottoman rentoina. Potku on muuten kuten vapaauinnin potku, mutta suuntautuu enemmän sivulle johtuen voimakkaammasta vartalonkierrosta ja käsiliikkestä. Potku alkaa lantion lihasten aktivoinnilla, jolloin siihen saadaan lisää voimaa. Liikeen on oltava samalla lailla terävä piiskamainen kuin vapaauinnissa jalan ojentuessa kokonaan potkun loppuun mennessä. Jos polvet nousevat pinnan yläpuolelle, potku ”vasaroi” kuten vapaauinnissa, jos kantapäät rikkovat pinnan.
Käsiveto
Käsiveto on selkäuinnissa tehokas tuottaen n. 90 % työntövoimasta. Ollakseen optimaalinen on vartalon kierryttävä kunnolla pituusakselinsa ympäri, jälleen kuten vapaauinnissa. Liian kova käden lyönti ja painaminen veteen pilaa koko tekniikan vääntämällä vartaloa pystyyn. Tämä tapahtuu helposti yrittäessä välttää veden joutumista nenään ja kasvoihin. Käden palautus tehdään rentona, hartialinjassa, pikkusormi edellä. Tehtäessä käsivetoa kämmen uppoaa ilman voiman käyttöä 40-50 cm syvyyteen ja vartalo jatkaa kiertymistä käden puolelle. Selkäuinnissa käsien keskinäinen koordinaatio toteutuu ns. myllynsiipiperiaatteella eli kädet pysyvät kokoajan vastakkaisessa asennossa. Eli jos esimerkiksi oikea käsi on lähtenyt vetovaiheeseen, vasen on jo tullut ylös palautukseen.
Hengitys
Kasvot ovat uintityylissä pinnalla, jolloin hengittäminen on periaatteessa vapaata, ainoastaan voimakas käsien lyöminen veteen voi roiskia vettä kasvojen päälle. Useasti hengitys kannattaa rytmittää niin, että toisen käden vetovaiheen aikana hengitetään sisään ja toisen ulos. Hengitys ehdottomasti suu kokonaan auki ja vain suun kautta.
Perhosuinti
Perhosuinti on mielletty perinteisesti vaikeaksi ja raskaaksi uimatyyliksi. Vaikeaa ei ole niinkään käsiveto tai potku, vaan käsivedon, potkun ja hengityksen saaminen oikeaan rytmiin. Kuten myös vapaauinnissa, väärin tehty hengitys pilaa perhosuinnin tekniikan. Myös potkujen ja käsivetojen rytmitys alussa voi olla vaikeaa. Yleistä on, että pää nousee liian korkealle koska puutteellisen tekniikan takia käsiä ei saada palautettua riittävän pitkälle eteen. Tästä aiheutuvaan vauhdin puutteeseen uinti tyssää nopeasti.
Potku
Potku on delfiinipotku, joka pitäisi saada lähtemään koko vartalon voimalla, nilkat rentoina kuten vapaauinnissa. Yhtä käsivetoa kohti pitäisi saada tehtyä kaksi potkua. Ykköspotku tehdään, kun kädet tulevat takaisin veden pintaan edellisestä käsivedosta. Seuraava potku tehdään yhtä aikaa uuden käsivedon kanssa. Alussa voi räpylöiden käytöstä olla hyötyä.
Käsiveto
Käsivedossa kriittisin vaihe on veteen tulo. Jos kädet lyödään voimakkaasti eteenpäin ja painetaan voimakkaasti alaspäin, vartalo nousee liiaksi ylös ja pilaa uinnin tekniikan. Käsiliikkeen pitäisi alkaa leveänä ja kaventua loppu kohden. Kädet on vietävä sivulle, hartialinjan ulkopuolelle, jotta niillä saadaan kunnollinen vesiote. Tässäkin on olennaista kuten vapaauinnissa, että ranne ja kämmen pysyvät jäykkinä, kyynärpää korkeana, ja että käsiveto tehdään taakse- ei alaspäin. Käsiveto tehdään loppuun asti reiden vierelle.
Hengitys
Hengitys on perhosuinnissa pitkälti sama kuin rintauinnissa, mutta se on tehtävä nopeammassa rytmissä. Kuten vapaauinnissa, perhosessakin vajavainen hengitystekniikka pysäyttää uinnin hyvin nopeasti. Hengityksen jälkeen pää on painettava otsa edellä pinnan alle ennen käsiä, muuten pään jäädessä liian ylös jalat painuvat alas ja vauhti tyssää.
Pyykkimuija eli englantilainen selkäuinti
Pyykkimuija eli englantilainen selkäuinti on erittäin tehokas uintityyli, jos tekniikka on loppuun asti hiottu. Tässä tekniikassa potku on rintauinnin potku, käsiveto tehdään siten, että kädet palautetaan aivan suoriksi veden ylitse, pään yläpuolelle. Tästä lähtee liikkeelle veto, jossa kädet viedään ranteet ja kämmenet jäykkänä (kuin mela, aukinainen kämmen taaksepäin suuntautuneena), käsivarret hieman koukistettuina kohti reisiä, loppuun asti kämmenet reisiin osuen. Tekniikka on erittäin tehokas, jos potku on kunnossa. Päätä voi pitää jopa kokonaan pinnan alla niin, että kasvot nousevat pinnan yli vain hengitystä varten. Tekniikka vaatii harjoittelua, uintisuunta voi muuttua, jos toisen käden veto on toista kovempi.
